Tauranga - Hobbiton

Tauranga on tunnettu kauniista rannoistaan ja rennosta saarielämästään, mutta vain lyhyen ajomatkan päässä odottaa aivan toisenlainen maailma: Hobbiton

Tauranga on tunnettu kauniista rannoistaan ja rennosta saarielämästään, mutta vain lyhyen ajomatkan päässä odottaa aivan toisenlainen maailma. Hobbiton, tuo maaginen hobittikylä, odottaa kävijäänsä keskellä Uuden-Seelannin kumpuilevaa maalaismaisemaa. Mutta onko paikka yhtä taianomainen kuin elokuvissa? Lähdetään ottamaan siitä selvää.

Satamakaupungin juuret ja kasvu

Taurangan historia ulottuu pitkälle menneisyyteen, ja sen juuret näkyvät yhä kaupungin kulttuurissa. Māorit asettuivat alueelle yli 700 vuotta sitten, ja heidän perintönsä elää vahvasti paikannimissä, perinteissä ja yhteisössä. Eurooppalaiset metodistilähetyssaarnaajat perustivat Taurangan ensimmäisen eurooppalaisen asutuksen vuonna 1838, mikä käynnisti alueen muuttumisen kohti nykypäivää.

Yksi Uuden-Seelannin sotien merkittävimmistä yhteenotoista, kuuluisa Gate Pān taistelu (1864), käytiin Taurangassa, ja se oli yksi sodan suurimmista māorien voitoista. Ngāi Te Rangi -heimo rakensi linnoituksen, jonka juoksuhaudat ja maaesteet tekivät brittien tykistöstä lähes hyödyttömän. Kun britit rynnäköivät eteenpäin luullen linnoituksen tuhoutuneen, he päätyivätkin ansaan ja joutuivat vetäytymään raskain tappioin. Tämä voitto oli merkittävä māorien kannalta, mutta britit saivat pian yliotteen seuraavassa Te Rangan taistelussa. Taistelun muistomerkkiin voi tutustua Gate Pā Memorial Reserve -puistossa.

Sotien jälkeen Tauranga alkoi kehittyä tärkeäksi satamakaupungiksi, ja nykyään sen satama on Uuden-Seelannin suurin viennin kokonaismäärällä mitattuna. Kaupunki on kasvanut nopeasti ja houkuttelee matkailijoita upeilla rannoillaan, Mount Maunganui -vuorellaan sekä rennolla ja elinvoimaisella tunnelmallaan.

Mount Maunganui

Rento rantakaupunki täynnä elämää

Tauranga vaikutti viihtyisältä ja rennolta rannikkokaupungilta, jossa ihmiset olivat super ystävällisiä ja iloisia. Meillä ei valitettavasti ollut paljoa aikaa tutustua siihen, sillä olimme varanneet paikalliselta matkanjärjestäjältä retken Hobbitoniin. Sen lyhyen ajan, jonka vietimme kaupungissa, huomasimme kuitenkin, miten vahvasti rantaelämä kuuluu arkeen. Perjantaipäivä toi rannalle väkeä grillaamaan, pelaamaan ja viettämään aikaa yhdessä, tunnelma oli kiireetön ja mukavan yhteisöllinen. Surffilautoja näkyi siellä täällä, joten jos surffaus kiinnostaa niin kannattaa tulla kokeilemaan Taurangan rannat. Alueella on useita surffikouluja ja vuokraamoja, ja rannat tarjoavat hyvät olosuhteet niin aloittelijoille kuin kokeneemmillekin harrastajille.

Maisemia, tarinoita ja lampaita

Mutta mennään tämän kirjoituksen pääaiheeseen, Hobbitoniin, joka on ikoninen elokuvakylä Uuden-Seelannin maaseudulla, Matamatan lähellä. Elokuvakylä on tarkasti uudelleenrakennettu sen jälkeen, kun sitä käytettiin sekä Taru sormusten herrasta- että Hobitti-trilogioiden kuvauspaikkana. Olitpa sitten lukenut kirjat, nähnyt elokuvat tai et kumpaakaan, kannattaa käydä tutustumassa, koska paikka on uskomaton.

Olimme varanneet retkemme Shore Trips & Toursin kautta (hinta yhteensä n. 260€ kahdelta), ja matka Hobbitoniin alkoi kätevästi aivan sataman läheltä. Bussimme suuntasi kohti sisämaata, ja pian olimme jo ylittämässä Kaimai-vuoristoa, jonka mutkaiset tiet tarjosivat upeita näkymiä kohti Waikaton kumpuilevia maisemia. Ohitimme loputtomia vihreitä peltoja, joissa lampaat laidunsivat. Tuntui siltä, että ei ollut paikkaa, jossa ei olisi näkynyt valkoisia pörröisiä villakasoja, sillä lampaita oli ihan joka puolella. Kuljettajamme oli loistava tarinankertoja ja matkan aikana saimme kuulla mielenkiintoisia faktoja alueesta ja tietenkin hieman taustaa Hobbitonin synnystä. Noin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme The Shire’s Rest -vierailukeskukseen, ja edessä siinsi itse Hobbiton, joka näytti täsmälleen yhtä satumaiselta kuin valkokankaalla.

Hobbiton bussi

Tervetuloa Hobittien kylään - Elokuvan kulisseissa livenä

Meidät jaettiin pienempiin ryhmiin, ja oppaamme johdolla aloitimme matkamme hobittien satumaiseen kylään. Oppaamme jakoi kiehtovia tarinoita ja sisäpiirin tietoja elokuvien kulisseista. Jotkut halusivat kuulla kaikki yksityiskohdat, joten he asettuivat jonon etupäähän, kun taas me, jotka olimme enemmän kiinnostuneita valokuvaamisesta, jäimme hieman taemmas. Silti ei tarvinnut jäädä paitsi tarinoista, sillä välillä pysähdyimme pidemmäksi aikaa jonkin hobittikolon edustalle, ja oppaamme jakoi lisää tietoa myös meille, jotka keskityimme kuvien ottamiseen.

Hobittikolo

Näimme useita hobittikoloja ja puutarhoja, mutta suurin kohokohta oli, kun pääsimme astumaan erään hobittikolon sisään. Aivan uskomattoman upea kokemus! Huoneita oli useita, ja jokainen oli täynnä pieniä yksityiskohtia, joita olisi voinut tutkia tovin jos toisenkin.

Hobbiton

Päivä oli kirkas ja lämmin, noin 27 astetta, mutta tuuli toi mukanaan kaivattua viileyttä auringonpaisteeseen. Vaikka vauhti oli koko ajan rauhallinen, kiitollisina nautimme virkistävät inkivääriolut Green Dragon Inn -majatalossa. Täällä sai myös ostettua pientä purtavaa, jos nälkä alkoi vaivata. Paluumatkalla ehdimme vielä ihailla muutamia hobittinähtävyyksiä ennen kuin palasimme vierailukeskukseen. Meillä oli hetki aikaa kierrellä matkamuistomyymälässä, josta mukaan tarttuivat keittiöpyyhe (Uuden-Seelannin puuvillatuotteet ovat muuten todella laadukkaita) ja pelikortit.

Green Dragon Inn

Vielä yksi pysähdys ennen lähtöä

Koska meillä oli reilusti aikaa jäljellä, palasimme kauniita, rauhallisia maalaisreittejä pitkin. Bussin ikkunasta kurkkasimme kiiviviljelmiä. Ne ovat avokadojen lisäksi merkittävä osa Uuden-Seelannin viljavaa Bay of Plenty -aluetta, jonka kapteeni James Cook nimesi alueen tuotteliaan ja runsaan luonnon mukaan. Viimeinen pysähdys oli upea näköalapaikka, josta avautui huikea näkymä Taurangan satamaan ja kaupungin ylle. Horisontissa erottui jopa risteilyaluksemme odottamassa paluutamme.

Taurangan maisemat

Lämmin tunne ja haave seuraavasta kerrasta

Mainitsimmekin edellisessä Aucklandia käsittelevässä jutussa, että olisimme mieluummin tehneet sieltä käsin retken Hobbitoniin, kun taas Taurangasta olisi ollut järkevää suunnata Rotorualle. Erityisesti Rotoruan geysirit ja geotermiset puistot kiinnostavat – ne näyttävät kuvien perusteella niin ainutlaatuisilta, että olisi ollut hienoa nähdä ne omin silmin.

Taurangassa meitä houkutti Mount Maunganui. Kyseessä on sammunut tulivuori, jonka huipulle johtava reitti on reilut kuusi kilometriä pitkä. Juuri sopiva, ettei mene koko päivää ja ylhäältä avautuvat näkymät merelle ja kaupungin ylle ovat monen mukaan hengästyttävät, eikä pelkästään nousun takia. Itse kaupungistakin jäi positiivinen vaikutelma. Tunnelma oli mukavan leppoisa, sää helli ja ihmiset tuntuivat aidosti hyväntuulisilta. Päivästä jäi meille tosi hyvät fiilikset – sellainen lämmin jälkimaku, joka saa hymyilemään vielä pitkään. Tauranga jäi mieleen paikkana, johon olisi ilo palata uudelleen, ajan kanssa ja ilman kiirettä.