Päivä Sintrassa – satua, sumua ja sattumia

Sintran värikäs, sokkeloinen ja usvaisen vihreä vuoristoalue on vain reilun puolen tunnin matkan päässä pääkaupungista, mutta tunnelmaltaan se on aivan oma maailmansa, ihan kuin sadusta.

Meille Sintra oli ”pakko nähdä” -kohde, vaikka yksityiskohtia ei oltu lyöty lukkoon etukäteen. Tiesimme vain, että halusimme nähdä ainakin Pena Palacen ja että Lissabonista pääsisi helposti perille julkisilla.

No, teoriassa ainakin helposti. Meidän Sintrassa vierailu ajoittui samalle päivälle kuin rautatielakko sattui, mikä toi omat mutkansa lähtöön. Mutta ehkä juuri siksi tämä päivä jäi mieleen. Kuinka kaikki ei aina mene täydellisesti suunnitelmien mukaan, mutta silti asiat järjestyy, kun luovii mukana.

Kun kaikki ei mene kuin Strömsössä

Päätimme jo ennen reissua, että yksi päivä omistetaan Sintralle. Lippuja nähtävyyksiin ei oltu ostettu ennen matkalle lähtöä, mutta olimme selvittäneet, että perille pääsee junalla (noin 40 min, 3 €) tai bussilla. Lissabonissa päätimme, että viimeinen kokonainen reissupäivä käytetään Sintraan. Illalla ennen lähtöä aloimme selvittää tarkemmin lippuja ja reittejä – ja kas, juuri sinä keskiviikkona rautatietyöntekijät aloittaisivat kolmen päivän lakon.

Tiedotteessa sanottiin, että lakko koskisi osaa junista, mutta mistään ei löytynyt selkeää tietoa, mitkä junat mahdollisesti kulkisivat. Koska tiesimme, että Pena Palacen liput kannattaa hankkia etukäteen, päätimme ostaa ne joka tapauksessa (20 €/hlö, varaus tietylle kellonajalle) ja luottaa siihen, että perille pääsee bussilla.

Seikkailu alkaa Sete Riosin asemalta

Aamulla suuntasimme hyvissä ajoin Sete Riosin asemalle, josta lähtee sekä junia että busseja Sintraan. Perillä alkoi tuttu pyöriminen pitkin asemaa; missä ihmeessä on bussiasema? Lopulta löysimme aseman ulkopuolelta rakennuksen, jonka ajattelimme olevan terminaali. Lipunmyyjä totesi kuitenkin tyynesti, ettei busseja mene – menkää junalla. Häkeltyneinä otimme tiedon vastaan. Päätimme suunnata kysymään neuvoa juna-aseman infopisteeltä, mutta sitä ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kyselimme neuvoa eri kerroksista.

Oltiin ihan pihalla mihin meidän tulisi mennä, ja toisella alkoi jo hermot kiristyä. Hämmentyineitä turisteja oli muitakin ja eräs ystävällinen paikallinen nuori kävi kertomassa meille kaikille etteivät junat kulkeneet sinä päivänä ollenkaan. Mitäs nyt? Liput Penalle oli ostettu, joten jotenkin sinne oli päästävä. Onneksi aiemmat selvittelyt eivät menneet täysin hukkaan, sillä sen vuoksi tiesimme Boltin ja Uberin olevan takseja edullisempia Portugalissa. Tilasimme Boltin ja pian istuimme mukavasti kyydissä kohti Sintraa. Matka kesti reilut puoli tuntia ja maksoi vähän yli 20 €. Ei huono vaihtoehto, varsinkaan tässä tilanteessa.

Hop on, Hop off – ja tie kapenee

Sintrassa ensimmäinen etappi oli Scotturbin Hop on Hop off -bussilippujen ostaminen (13,50 €/hlö, voimassa 24 h). Näillä pääsi näppärästi kahdelle eri reitille nähtävyyksiä kiertämään. Bussit lähtivät Sintran juna-aseman edestä, eikä niitä voinut olla huomaamatta. Kuskit myös kertoivat matkan aikana tarinoita alueesta ja nähtävyyksistä, mikä oli mukava lisä.

Ylemmäs mentäessä tiet kävivät koko ajan kapoisemmiksi ja tunnelma vehreämmäksi. Meillä oli aikaa ennen Pena Palacen vierailua, joten olimme päättäneet pysähtyä ensin viereiseen Moorish Castleen.

Hop on Hop off -bussilla näet kätevästi useita nähtävyyksiä yhdellä lipulla.

Korkeuksissa kohoava maurien linna

900-luvun aikana maurien rakentama Moorish Castle levittäytyy kukkulan rinteille vaikuttavan laajana. Se on kuin raunioitunut linnoitus, joka on vuosisatoja valvonut koko Sintran aluetta – ja sen muurilta aukeavat näkymät aina Atlantille asti. Olimme ostaneet sinne liput (12 €/hlö) etukäteen. Mikä oli jälkikäteen ajateltuna hyvä päätös, sillä nettiyhteys oli paikan päällä heikko.

Linnaan vievä polku oli leveä ja hyväkuntoinen, mutta rakennustyöt hämäsi meitä hetkeksi harhaan. Onneksi kartta ja opastaulu pelastivat tilanteen.

Kulkeminen korkeuksissa oli paikoitellen hengästyttävää mutta palkitsevaa. Tornilta toiselle kiemurtelevat kapeat portaat ja kiviset käytävät veivät yhä ylemmäs. Yksi parhaista tähystyspaikoista löytyi huipulta, josta näki upeasti Pena Palacen – harmi vain, että sumu haittasi näkymää.

Pienenä yksityiskohtana: Moorish Castle löydettiin osittain uudelleen 1800-luvulla, kun Portugalin kuningas Ferdinand II, “taiteilijakuninkas” innostui entisöimään raunioita samaan aikaan Penan palatsin rakentamisen kanssa. Hän näki Maurien linnan täydentävän hänen romantisoitua näkemystään maisemasta, jonka keskipisteenä on Penan palatsi.

Muista tämä! Osta liput etukäteen, sillä paikalla nettiyhteys on usein heikko.

Kinttupolkua pitkin palatsille

Moorish Castlesta päätimme siirtyä kävellen Pena Palacelle. Polku oli merkitty, mutta varsin huomaamaton. Reitti oli kapea ja osittain mutainen, selvästi vähemmän käytetty. Toisaalta tunnelma oli ainutlaatuinen, kuin olisi hiippaillut salaa metsän halki kohti tarunhohtoista linnaa. Suosittelemme kuitenkin varovaisuutta, etenkin sateen jälkeen. Osa turisteista käytti autotietä, mutta liikenteen vuoksi kannattaa olla tarkkaavainen ja kulkea tien reunaa pitkin.

Pena Palace – pastellin värinen unelma

Kun palatsi viimein pilkisti puiden lomasta, oli pakko pysähtyä. Pena Palace ei näytä oikealta. Se näyttää ihan satukirjan palatsilta; kirkkaankeltaista, purppuraa, kermaa ja kivikaaria. Tämän kaiken rakensi nykymuodossaan 1800-luvulla saksalaissyntyinen kuningas Ferdinand II, joka halusi luoda jotain täysin poikkeavaa. Siinä hän todellakin onnistui.

Palatsin sivustaa sisäänkäynnin läheltä

Palatsi suunniteltiin kesäasunnoksi, mutta lisäksi se on leikkikenttä taiteelle ja luonnon ylistykselle. Rakennuksen arkkitehtuuri yhdistelee goottilaista, manueliinista ja islamilaista tyyliä – aivan tarkoituksella. Tätä kutsutaan romanttiseksi eklektismiksi.

Odottelua ja arvailua palatsin porteilla

Meillä oli noin 20 minuuttia aikaa lipussa merkittyyn sisäänpääsyyn, kun saavuimme Pena Palacen portille. Olimme ostaneet liput sekä palatsiin että puistoon, ja lisäksi varanneet kuljetuksen portilta ylös palatsin juurelle (kuljetus 2,85 €/hlö). Päätimme jäädä hetkeksi puiden varjoon istumaan ja seurailemaan, miten sisäänpääsy käytännössä toimii. Meillä oli mielessä aiempi kokemus Wienistä, jossa palatsiin pääsi sisään vain minuutilleen oikeaan aikaan ja ajattelimme, että sama saattaa päteä täälläkin. Lämpimänä päivänä varjossa istuskelu ei kuitenkaan pitkään houkutellut, joten päätimme kokeilla onneamme – ja pääsimme sisään ongelmitta.

Ylös mäkeä – bussilla vai kävellen?

Kuljetusbussi palatsille sattui sopivasti kohdalle, joten hyppäsimme kyytiin ja huristelimme ylös mäkeä. Vieressä olisi kulkenut myös kävelyreitti puiston halki, mutta sen kestosta ei ollut tarkkaa tietoa, joten valitsimme varman vaihtoehdon.

Hyvä tietää: Aurinkoisena päivänä bussi voi olla varmempi valinta, kuin jyrkkää ylämäkeä käveleminen.

Seuraamme muita – toivottavasti oikeaan suuntaan

Pena Palace oli jo kauempaa upea, mutta lähempää nähtynä uskomattoman näyttävä – värikäs, yksityiskohtainen ja täysin erilainen kuin mikään, mitä olimme aiemmin nähneet. Ihmisvirta kulki tasaiseen tahtiin kohti rakennusta, ja liityimme muiden joukkoon. Hetken aikaa ylätasanteella mietimme, mihin suuntaan pitäisi mennä. Seurasimme muita yhteen sisäänkäynneistä, jonka eteen oli muodostunut jono. Mutkan takia emme nähneet, mihin jono johti, joten päätimme suomalaisella maltilla jäädä rauhallisesti jonon jatkoksi, etenkin kun se liikkui tasaisesti eteenpäin. Opasteita ei juuri ollut.

Ajoitus meni nappiin

Kun mutkasta pääsi ohi, näkyviin tuli järjestyksenvalvoja, joka tarkisti lippuja ja päästi jonosta eteenpäin ne, joiden sisäänpääsyaika oli lähestymässä. Tässä vaiheessa katsoimme toisiamme vähän kysyvästi: Missä meidän oikeasti pitäisi olla tiettynä kellonaikana? Ollaanko me nyt oikeassa paikassa vai vasta matkalla sinne? Pääteltiin, että jos olisimme myöhässä, joku meitä varmaan hoputtaisi, joten jatkettiin jonossa rauhassa eteenpäin. Liput tarkastettiin itse asiassa kahdesti ennen kuin pääsimme sisään palatsin huoneisiin, joten selvästi kyseessä oli virallinen reitti. Olimme siis joko juuri oikeaan aikaan paikalla, tai sitten aikatauluissa oli pieni liikkumavara.

Lipussa oleva kellonaika on palatsiin pääsyn ajankohta, puistoon pääsee ja pitääkin mennä aiemmin. Muussa tapauksessa on riskinä myöhästyä palatsikierrokselta.

Palatsin sisältä

Romanttisia huoneita ja runsaasti yksityiskohtia

Sisällä liikuttiin rauhallisessa tahdissa osana jonon virtaa. Alkuun käytävät olivat kapeita eikä ohittaminen ollut mahdollista, mutta myöhemmin tilaa oli enemmän ja halutessaan olisi voinut mennä ohi. Meillä ei ollut kiire mihinkään, sillä huoneet olivat upeita, ja sisustuksessa riitti katsottavaa. Ferdinand II:n mielikuvitusta ei ainakaan voi moittia vaatimattomuudesta. Kierroksen päätteeksi poikettiin vielä palatsin myymälässä ja ihailtiin maisemia rakennuksen sivuterassilta, jos sitä nyt voi terassiksi kutsua.

Sisäkuvaa

Jonon mukana kulkemista

Näkymiä ulkotasanteelta

Alamäki ja iltapäivän hiipuva lämpö

Koska ylös oltiin tultu bussilla eikä meillä ollut enää kiirettä, päätettiin kävellä alas. Reitin varrella ihailtiin upeita kukkapensaita, ja ihan alhaalla käytiin vielä kiertämässä puistoaluetta. Se oli melko pieni, eikä kukat olleet vielä parhaassa kukoistuksessaan.

Palatsin edustalta hyppäsimme taas Hop on Hop off -bussiin ja ajelimme kierroksen loppuun asti. Päivä oli jo pitkällä ja meillä viimeisestä ruokailusta aikaa. Keskustassa olisi ollut paljon houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita, mutta väsymys alkoi jo painaa.

Vielä yksi kierros – ja takaisin Lissaboniin

Kiersimme vielä nopeasti toisen Hop on Hop off -reitin ja tilasimme sen jälkeen Boltin takaisin hotellille. Ensikertalaisalennuksella paluumatka maksoi alle 20 €. Vinkkinä: kannattaa seurata kartalta, mihin kuski tarkalleen pysähtyy. Osa kuljettajista saattaa ajaa hieman sivummalle, sillä muutaman minuutin odottelusta kertyy heille lisäkorvaus.

Illalla kävimme päivän tapahtumia läpi ja palasimme vielä kertaalleen Pena Palacen lipun ehtoihin. Lipussa mainitaan selvästi, että merkitty aika koskee sisäänpääsyä palatsiin – ei puistoon. Puistosta palatsille on noin 30 minuutin kävelymatka, eikä myöhästymisiä hyväksytä.

Tämä tieto olisi ollut saatavilla jo ennen vierailua, mutta se oli meiltä mennyt ohi. Onneksi olimme ostaneet myös kuljetuksen ylös palatsin juurelle. Aurinkoisena päivänä ylämäkikävely olisi varmasti tuntunut pidemmältä ja nostattanut hien pintaan, joten olimme lopulta hyvin tyytyväisiä päätökseemme.

Vinkit Sintraan matkaavalle

• Varaa liput etukäteen, etenkin Penaan – aikapaikat ovat tarkkoja ja paikan päällä myynti voi olla rajoitettua.
• Tarkista lakot! Portugali on lakkojen luvattu maa, etenkin rautateillä.
• Hop on Hop off on toimiva ratkaisu, jos haluat kiertää useamman nähtävyyden saman päivän aikana.
• Bolt ja Uber ovat edullisia ja käteviä, mutta seuraa kuljettajan sijaintia kartalta.
• Jos kävelet Penalle Moorish Castlesta, varustaudu kapeaan ja mahdollisesti liukkaaseen polkuun.
• Pena Palace on suosittu – varaudu jonottamaan ja seuraamaan virtaa.

Väsyneet turistit ottamassa näyttäviä lomakuvia