Bay of Islands

Sateinen päivä Bay of Islandsissa sai meidät pohtimaan oliko koko paikka vierailun arvoinen – mutta kiiltomatoluola ja The Hole in the Rock saivat meidät unohtamaan kaikki pienet vastoinkäymiset. 🌧️✨

Bay of Islands, Pohjois-Uuden-Seelannin matkakohde, tunnetaan kristallinkirkkaista vesistä, vehreistä saarista ja historiallisista paikoista, kuten Waitangin sopimusalueesta. Vain muutaman tunnin ajomatkan päässä Aucklandista sijaitseva saaristo tarjoaa aktiviteetteja kaikenlaisille matkailijoille.

Mitä olisi hyvä tietää alueen historiasta?

Bay of Islands ei ole pelkkä kaunis saaristo, joka koostuu noin 144 saaresta, vaan myös tärkeä pala Uuden-Seelannin historiaa. Tämä alue on ollut pitkään merkittävä maorien kulttuurille, ja monet heidän esi-isistään asuivat siellä satojen vuosien ajan. Maorien yhteisöt hyödynsivät alueen suojaisia lahtia ja rikkaita kalavesiä osana jokapäiväistä elämäänsä.

Ensimmäiset eurooppalaiset saapuivat Bay of Islandsille 1700-luvun lopulla. Kapteeni James Cook, tunnettu brittiläinen tutkimusmatkailija, oli ensimmäinen eurooppalainen, joka löysi tiensä alueelle vuonna 1769. Cook kartoitti rannikkoa osana ensimmäistä Tyynenmeren tutkimusmatkaansa ja tallensi havaintojaan sekä alueen luonnosta että maorikulttuurista. Hän kuvaili Bay of Islandsia erinomaiseksi suojaiseksi satamaksi, mikä houkutteli myöhemmin muita eurooppalaisia tutkimusmatkailijoita ja kauppiaita alueelle.

Yksi alueen merkittävimmistä tapahtumista oli Waitangin sopimuksen allekirjoittaminen vuonna 1840. Sopimus sinetöi Uuden-Seelannin siirtymisen brittien hallintaan ja loi perustan maan nykyiselle hallintojärjestelmälle.

Millaisia kokemuksia kohde tarjosi meille?

Vietimmekö päivämme delfiineitä bongaillen, samalla kun nautimme auringon lämmittävistä säteistä ja upeista postikorttimaisemista. Valitettavasti emme. Sää ja olosuhteet eivät tehneet päivästämme täydellistä, mutta aloitetaan tarina alusta, jotta tiedät, miten kaikki eteni.

Miten maihinnousu sujui?

Laivamme ankkuroi merelle lähelle Waitangin laituria, ja maihinnousu hoidettiin pelastusveneillä. Matkustajien piti hakea kuudennelta kannelta vuoronumero, kun kaikki seurueen jäsenet olivat valmiita maihinnousuun. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta todellisuus oli hieman toinen. Alku vaikutti lupaavalta, kun ensimmäiset veneet lähtivät aikataulussa seitsemältä, mutta pian aikataulu alkoi venyä. Ilmeisesti aallokko hidasti veneiden liikkumista, ja keinunta teki niihin nousemisesta hankalampaa. Piazzaan valui enemmän ja enemmän maihinnousua odottavia matkustajia ja tilanne alkoi tuntua kaoottiselta.

Opastetun kierroksen alun odottelu

Meillä oli varattuna varustamon järjestämä opastettu kierros kiiltomatoluolaan, jonka oli määrä alkaa 12.30. Vielä edellisenä iltana ei ollut selvää, mistä kierros lähtisi. Odottaisiko bussi meitä Waitangin laiturilla vai viereisessä Paihian kylässä? Infolehtisen kartan mukaan bussin pysähdyspaikka oli Paihiassa, mutta selvyys puuttui. Yritimme kysyä asiaa Princess-sovelluksen chatissa ja asiakaspalvelutiskiltä, mutta tulokset olivat laihoja. Päätimme pelata varman päälle ja lähteä maihin hyvissä ajoin. Lopulta odottelimme lähtöä pari tuntia vuoronumeron hakemisen jälkeen, ja pääsimme Waitangaan vasta yhdentoista aikaan.

Maihin päästyämme aloimme selvittämään bussin lähtöpaikkaa. Henkilökunta ei edelleenkään antanut selkeää vastausta, mutta meille suositeltiin nousemaan bussiin, joka veisi meidät Paihiaan. Siellä olisi markkinat, joka olisi kuulemma käymisen arvoinen. Pienen turhautumisen siivittämänä päätimme hypätä kyytiin. Rivien välistä olimme kuitenki onnistuneet päättelemään, että kiiltomatoluolakierros lähtisi Waitangasta. Meillä olisi tunti aikaa tutustua Paihian tarjontaan – vaikka aamun kaaos ja epäselvyys jättikin jälkensä, päätimme hyödyntää tilaisuuden parhaamme mukaan.

Paihian kylä

Bussin pysähdyttyä ostoskeskuksen eteen huomasimme, että sää oli muuttunut harmaasta ja pilvisestä nyt myös sateiseksi. Ilman sateenvarjoja opimme nopeasti, että Uuden-Seelannin sää voi todellakin vaihdella hetkessä. Onneksi mukana oli kuoritakit, jotka vedimme ripeästi päälle. Paihian keskusta osoittautui pieneksi: pääkadun muutamat liikkeet olivat täynnä sadetta paenneita risteilymatkustajia. Viereisellä nurmialueella sijaitseville markkinoille emme sateen ja pehmeän maan takia halunneet suunnata. Niinpä kävelimme rauhallisille sivukaduille kuluttamaan aikaa ja ihailemaan paikallista kasvillisuutta. Kun sade alkoi tunkeutua takkien läpi, totesimme ajan kypsäksi palata bussille. Matkalla törmäsimme hauskaan yksityiskohtaan – maailman pienimpään julkiseen kirjastoon.

Glow Worm Caves (kiiltomatoluola) kierros

Sillä välin Waitangaan olivat saapuneet kierroksien oppaat, ja pääsimme ilmoittautumaan mukaan kiiltomatoluolakierrokselle. Lyhyen odottelun jälkeen nousimme bussiin, joka vei meidät kohti määränpäätä. Onneksi sade alkoi jo hellittää, ja lämmin bussi ja kuskin kertomukset paikallisista nähtävyyksistä ja elinkeinoista saivat mielen paremmaksi. Matkan varrella näkyi kuitenkin karu muistutus Uuden-Seelannin luonnon haavoittuvuudesta: alue, jossa metsä oli poltettu ja kasvillisuus kärsinyt. Nämä vahingot johtuvat usein ulkopuolelta tulleista taudeista ja vieraslajeista, jotka leviävät esimerkiksi kengissä kulkeutuvasta maaperästä.

Perillä meitä oli vastassa ystävällinen opas, joka kuului luolia hallinnoivaan paikalliseen maorisukuun. Hän kertoi kierroksen käytännöistä, ja pian olimme valmiita siirtymään luolan käytäville. Heti luolan viileään ilmaan astuessa kiireisen arjen äänet ja valot katosivat, ja tilalle tuli hämärä, salaperäinen tunnelma. Aivan kuin olisimme astuneet aivan toiseen maailmaan. Luolien katto alkoi loistaa himmeästi – ensin vain yksittäisiä valopisteitä, sitten tuhansien tähtien kaltainen loiste. Kiiltomatojen valoa katsellessa tuntui kuin luolan katto olisi muuttunut eläväksi yötaivaaksi. Oppaamme kertoi, miten nämä pienet hyönteiset tuottavat sinertävän valonsa saalistaakseen hyönteisiä – upeaa ja samalla varsin käytännöllistä.

Kierros tarjosi paljon tietoa paitsi kiiltomadoista myös paikallisesta geologiasta, mutta kiiltomatojen valonäytös jäi päällimmäisenä mieleen. Kun luolan salaperäinen tunnelma jäi taaksemme ja astuimme takaisin ulos raikkaaseen ilmaan, tuntui kuin olisimme kokeneet jotain todella ainutlaatuista. Päivän ongelmat olivat yhtäkkiä pieniä tämän kokemuksen rinnalla.

Kannattaa huomioida se, ettei kiiltomatoja saa kuvata. Alla oleva kuva luolan suuaukolta on viimeinen paikka, jossa kuvia sai vielä ottaa. Joten jos sinulla on ajatuksena ikuistaa kiiltomadot muuallekin kuin oman pään sisälle, tämä kierros ei välttämättä ole sinua varten. Meidän mielestämme kokemus oli mahtava, myös ilman kuvia! Glow Worm Caves

The Hole in the Rock

Kiiltomatoluola ei jäänyt päivän ainoaksi elämykseksi. Satuimme vilkaisemaan juuri oikealla hetkellä ulos hytistä ja näimme laivan lähestyvän The Hole in the Rockia – yhtä Bay of Islandsin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Täällä luonnonvoimat ovat muovanneet valtavan reiän Piercy Islandin kallioseinämään, luoden vaikuttavan maamerkin, joka on sekä geologisesti ainutlaatuinen että kulttuurisesti merkittävä. Mykistävä näky. Päivästä tuli lopulta monin tavoin opettavainen: vaikka alku oli haastava ja sää ei ollut puolellamme, pääsimme nauttimaan ainutlaatuisista elämyksistä. Vaikka emme ehkä palaa tänne, Bay of Islands jäi mieliimme muistutuksena siitä, että vaikka on tärkeää suunnitella ja valmistautua, toisinaan paras ratkaisu on vain rentoutua ja antaa asioiden sujua omalla tavallaan.

The Hole in the Rock - laivasta kuvattuna

Hei hei toistaiseksi, ja palataan pian – ehkä Aucklandin kaduilla?